28.1.2026 Linda Bäckman ja Magdalena Kosová
Mobile Futures -hankkeessa tarkastelemme kotoutumista luottamukseen pohjautuvana ilmiönä. Paikkansapitävällä tiedolla on keskeinen rooli luottamuksen edistämisessä: sen avulla voidaan vahvistaa sekä Suomeen muuttaneiden luottamusta uuteen asuinympäristöönsä että Suomessa jo asuvien luottamusta tänne muuttaviin.
Osa tutkimustamme keskittyi tiedon jakamisen käytäntöihin kotoutumisen kentällä. Yksi alkuperäisistä tavoitteista oli tuottaa tutkimukseen perustuva käsikirja tiedon jakamisen ammattilaisille. Käsikirja tarjoaisi kokoelman työkaluja, strategioita ja esimerkkejä parhaista käytännöistä, joita voisi soveltaa työssä Suomeen muuttaneiden parissa.
Nyt lukija jo ehkä aavistaa, ettei käsikirjahanke ehdotetussa laajuudessa ja muodossa koskaan toteutunut. Vaikka muutkin tekijät vaikuttivat asiaan, kirjan toteutumatta jäämisen tärkein syy oli käytännöllinen: tutkimustyömme edetessä huomasimme, ettei tällainen käsikirja yksinkertaisesti palvelisi aiottua tarkoitusta, eikä käyttäjillä näyttänyt olevan tarvetta sille. Sen sijaan päätimme keskittyä siihen, mitä opimme prosessin aikana ja millaisia näkökulmia yhteiskehittäminen toi esiin. Tässä blogikirjoituksessa käsittelemme tätä yhteiskehittämisprosessia – miten sidosryhmien osallistuminen auttoi meitä ymmärtämään paremmin, millä tavoin tutkimukseen perustuvat työkalut voivat pysyä merkityksellisinä ja käyttökelpoisina.
Kohderyhmän määrittelyn haasteet ja jatkuvasti elävä tieto
Käsikirjan suunnittelun alkuvaiheessa yritimme sovittaa yhteen monia eri teemoja: aiempaa tutkimusta, omia havaintojamme ja kohderyhmien tarpeita. Ensimmäinen suuri haaste oli kuitenkin määritellä, kenelle käsikirja oikeastaan suunnattaisiin. Kotoutumiseen liittyvä tieto ja Suomeen muuttaneet henkilöt ovat laajoja käsitteitä, ja ihmisten tarpeet vaihtelevat suuresti esimerkiksi muuton syyn, työ- ja perhetilanteen tai koulutustaustan mukaan.
Toinen haaste liittyi tiedon nopeaan muuttumiseen. Kotoutumisen kenttä Suomessa muuttuu jatkuvasti hallituspolitiikan, maailman geopoliittisen tilanteen, teknologisen kehityksen ja monien muiden tekijöiden myötä. Tämä herätti käytännöllisiä kysymyksiä: kuka vastaisi käsikirjan päivittämisestä, käännöksistä ja ylläpidosta, ja kuinka pitkään? Tutkimushankkeiden rajallinen aikajänne tuo pitkäjänteiseen työhön omat haasteensa. Näiden havaintojen myötä aloimme pohtia, voisiko käsikirjan sijaan olla hyödyllisempää koota joustavampi ja elävämpi muoto, kuten kokoelma huomioita ja vinkkejä tiedon tarjoamisen tueksi.
Ammattilaisten osallistaminen ja työpajan havainnot
Yhteiskehittämisen ytimessä oli syksyllä 2024 Turussa järjestetty työpaja, johon osallistui kuusitoista eri alojen ammattilaista, jotka työskentelevät Suomeen muuttaneiden parissa. Työpajan tavoitteena oli kerätä kokemuksia ja arvioida, millainen työkalu – kuten käsikirja – voisi tukea heidän työtään. Osallistujia pyydettiin keskustelemaan pienryhmissä esimerkiksi seuraavista aiheista:
- Millaista tukea kaipaisit tiedonvälitykseen?
- Millaista tietoa välitätte, kenelle, ja miten?
- Millaisia haasteita olette havainneet työssänne?
- Millaisia parhaita käytänteitä olette havainneet?
Vaikka osallistujat pitivät työpajaa tärkeänä ja mielekkäänä, palautteen perusteella käsikirjalle ei nähty varsinaista tarvetta. Monet kokivat jo hallitsevansa työnsä kannalta tarvittavan tiedon, joka oli kertynyt kokemuksen ja koulutuksen kautta. Sen sijaan esiin nousi ajatus, että tällainen työkalu voisi olla hyödyllisempi niille organisaatioille, jotka eivät varsinaisesti tee kotoutumistyötä, mutta kohtaavat maahanmuuttajataustaisia henkilöitä esimerkiksi kouluissa, sosiaali- ja terveyspalveluissa tai muissa kunnallisissa tehtävissä.
Tätä pohdintaa syvennettiin myöhemmin Integration 2024 -tapahtuman aikana toteutetussa verkkokyselyssä. Kyselyssä pyysimme osallistujia pohtimaan, ketkä voisivat hyötyä käsikirjasta. Tulokset vahvistivat työpajan havaintoja: erityisesti valtion ja kuntien laitokset mainittiin useimmin mahdollisina hyötyjinä. Tämä sai meidät pohtimaan uudelleen, miten tutkimus voisi paremmin tukea näitä toimijoita.
Suunnanmuutos ja seuraavat askeleet
Olimme tilanteessa, jossa meillä ei ollut kumppanitahoa, joka omistaisi ja päivittäisi käsikirjaa, eikä sitä yhteistyötahojen puolelta koettu erityisen tärkeäksi. Päätimmekin, että käsikirjan sijasta kokoamme listan näkökohtia ja ongelmia, joita on hyvä ottaa huomioon kotoutumiseen liittyvän tiedon tarjoamisessa. Toisin sanoen, tiedon jakamisen käsikirjan sijasta siirryimme miettimään yhteiskehittämisprosessin kautta esiin tulleita käytännön vinkkejä ja näkökulmia, joita voisimme jakaa ja vahvistaa. Tulemme jakamaan listauksen näistä vinkeistä Mobile Futures –verkostojen ja kanavien kautta. Listaus ei tarjoa valmiita ratkaisuja, vaan sitä voi käyttää keskustelunavauksena, oman työn reflektointiin ja uusien ideoiden kehittämiseen. Keskeistä listausta käytettäessä on, että jokainen yksilö kohdattaisiin nimenomaan yksilönä omine lähtökohtineen, tarpeineen ja suunnitelmineen.
Usein tutkimusprojektit ovat hyvin opettavaisia tutkijoille itselle, varsinkin kun tutkimusta tehdään yhteistyössä sidosryhmien kanssa ja heitä kuunnellen. Se, että loppujen lopuksi päädyimme muuttamaan alkuperäistä suunnitelmaa, ei mielestämme ollut epäonnistuminen – on luonnollista, että tutkimussuunnitelmat muuttuvat ja elävät aikansa myötä, eikä tuotosten tuottaminen pelkästään tuottamisen vuoksi ole kestävää, eikä järkevää. Koimme myös, että yhteiskehittämisprosessissa osallistujat arvostivat sitä, että heidän asiantuntijuuttaan kunnioitettiin, ja että he prosessin kautta saivat mahdollisuuden keskustella keskenään. Jäämme pohtimaan, miten tutkijoina voisimme edistää osallistujien toivetta lisätä tietoisuutta esimerkiksi kuntien ja kaupunkien työntekijöiden parissa, jotka eivät sinänsä koe tekevänsä ”kotoutumistyötä”, mutta jotka kohtaavat usein maahan muuttaneita asiakkaita esimerkiksi vanhempina, potilaina, tai asiakkaina. Tämä on myös linjassa Mobile Futures –hankkeen viitekehyksen kanssa, jossa kotoutuminen nähdään koko yhteiskuntaa osallistavana ilmiönä. Lopulta tarina käsikirjasta, jota ei kirjoitettu, kertoo oppimisesta, ja siitä, miten luottamus rakentuu tiedon kautta, mutta ennen kaikkea tiedon jakamisen kautta.
Lähteet
Grigorieff, Alexis; Roth, Christopher; Ubfal, Diego (2020) Does Information Change Attitudes Toward Immigrants? Demography 57 (3), 1117-1143. https://doi.org/10.1007/s13524-020-00882-8
*Tekstin kielenhuollossa on hyödynnetty AI-työkalua notebook language model. Sen jälkeen olemme vielä muokanneet tekstiä sen julkaistavaan muotoon.
Mobile Futures -blogissa tarkastellaan eri teemoja ja tutkimukseen liittyviä menetelmiä. Blogia kirjoittavat tutkijamme ja yhteistyökumppanimme, ja se julkaistaan eri kielillä. Jos haluat tehdä yhteistyötä kanssamme, ota rohkeasti yhteyttä osoitteeseen hello@mobilefutures.fi.
The Mobile Futures blog explores different themes as well as methodologies connected to our research. It is authored by our researchers and collaborators, and published in different languages. If you would like to collaborate with us don’t hesitate to reach out on hello@mobilefutures.fi
Mobile Futures bloggen utforskar olika teman och metoder som är kopplade till vår forskning. Den skrivs av våra forskare och samarbetspartners och publiceras på olika språk. Om du vill samarbeta med oss, tveka inte att ta kontakt på hello@mobilefutures.fi.