5.6.2025 Mervi Leppäkorpi
On sanottu, että kontrolli alkaa siellä, missä luottamus loppuu. Perheiden kohdalla valtion suhde ulkomaalaisiin näyttäytyy hallituksen esityksissä usein epäluottamuksen kautta. Havainnollistan tätä esimerkin kautta, jossa perheenkokoajat näyttäytyvät potentiaalisina maahantulosäädösten kiertäjinä, lapsikauppiaina, tai työvoiman riistäjinä, etenkin perhesuhteen poiketessa ydinperheestä.
Olen tutkinut osana Mobile Futures -hanketta ulkomaalaislakia muuttaneita hallituksen esityksiä vuoden 1990 ulkomaalaislain kokonaisuudistuksesta vuoden 2020 loppuun. Luin aineistoa numerojärjestyksessä sen mukaisesti, milloin esitys on annettu. Aikajanaan mahtuu esimerkiksi Somalian sisällissotaa paenneiden ihmisten saapuminen Suomeen, inkeriläisten paluumuuton alku ja loppu, Suomen liittyminen Euroopan Unioniin, siirtolaisuuden pitkä kesä vuosina 2015–2016 sekä lopulta Covid-19 -virus.
Erilaisia hallituksen esityksiä mahtuu ajanjaksolle 112, joista 77:ssä muutetaan ensisijaisesti ulkomaalaislakia. Monet muutoksista ovat luonteeltaan melko teknisiä. Tekstit alkavat muistuttaa nopeasti tarinaa erilaisine juonenkäänteineen. Lukijan rooliksi jää täydentää tarinan aukkokohtia ja asettaa lait kulloiseenkin historialliseen kehykseensä. Usein tarina kulkee eteenpäin puuduttavasti ja teknisluontoisesti, mutta yhtäkkiä lukija hätkähtää, kun hallituksen esitykset poikkeavat selvästi aiemmista, tai jokin yksityiskohta tuntuu selvästi riitelevän tarinan kantavan juonen kanssa. Esimerkiksi syrjintäasiainvaltuutetun perustaminen (HE 39/2001 vp) on tyyliltään selvästi muista poikkeava esitys, jossa tutkimusnäytön pohjalta osoitetaan, että Suomessa ihmiset kokevat syrjintää. Hallituksen esityksissä on yleisesti pohjavireenä ulkomaalaiset mahdollisina järjestelmän hyväksikäyttäjinä, jolloin viranomainen mahdollisena syrjivänä tahona näyttäytyy ristiriitaisena.
Aineisto on kokonaisuudessaan kiinnostava katsaus siihen, miten erilaisia muutoksia lakeihin perustellaan. Esityksissä luodaan kuvaa ulkomaalaisista, mutta enemmän kuin ulkomaalaisuudesta tai maahanmuuttajuudesta, aineisto kertoo suomalaisesta yhteiskunnasta ja vallankäytöstä. Tässä kirjoituksessa nostan esiin esimerkin kautta näkökulman perheisiin ja mahdollisesti uhrin asemassa olevien ihmisten suojelemiseen.
Monimutkaiset perheet
Hallituksen esityksessä (HE 240/2009 vp) eduskunnalle tuotiin erilaisia muutoksia ulkomaalaislakiin. Yksi muutoksista muiden joukossa koski kasvattilasten oleskelulupaperusteiden kiristämistä. Muutos ei aluksi vaikuta hallituksen esityksessä kuin ehkä muotoseikalta, kunnes lukija pääsee tarinassa eteenpäin.
Esityksessä kerrotaan passiivimuodossa, että kasvattilapsisuhteisiin ”on arvioitu” liittyvän maahantulosäädösten kiertämiseen liittyviä piirteitä. Hätkähdyttävämpää kuitenkin on, että kasvattilapsisuhteisiin liittyvää lapsikauppaa ”ei ole voitu sulkea pois” ja ”on myös viitteitä siitä”, että osaa teini-ikäisistä tytöistä pidettäisiin tosiasiallisesti kotiapulaisen asemassa. Ulkomaalaislakia muuttavissa hallituksen esityksissä ei ole poikkeuksellista, että perustelut ovat hieman epämääräisiä viittauksia ilman konkreettisia tapauksia. Kun epäilykset ovat riittävän vakavia, alkaa jonkinlaisen todistelun puute kiinnittää huomiota. Mitä tarkoittaa viitteet? Miten on yritetty sulkea pois?
Hallituksen esityksessä nousee esiin huolia, joihin pyritään puuttumaan. Ensimmäinen esitetään eräänlaisena dikotomiana: voidakseen suojella todellisia perhesiteitä, lain on pystyttävä sulkemaan ulos sellaiset perhesiteet, jotka ovat vähemmän todellisia. Toisaalla esityksessä käy ilmi, että hakemukset kasvattilapsisuhteen perusteella olivat lisääntyneet parin vuoden aikana, etenkin somalialaisten perheiden kohdalla. (Käytän tässä tulkintaa, sillä HE:ssä käytetty muoto ”somali” oletettavasti viittaa kansalaisuuteen, ei etniseen ryhmään). Erilaiset numeraaliset huolet ovat tyypillisiä, kun ulkomaalaislakia halutaan muuttaa.
Hallituksen esityksessä huomioidaan erilaiset sota- ja konfliktialueiden muuttuneet perhe- ja kasvatussuhteet ja todetaan, että ”kasvattilapseksi ilmoitetun lapsen todellista suhdetta ilmoitettuun kasvattivanhempaansa tai kasvattivanhempiinsa on vaikea saada selville.” Fingerroos, Tapaninen ja Tiilikainen (2016) kuvaavat perheitä ”kurittomiksi”: sosiaaliskulttuurinen käsitys perheestä pakenee kategorioita. Perheet todella ovat monimutkaisia, lain määritelmiä pakenevia, osin limittäisiäkin yksiköitä ja konfliktitilanteet monimutkaistavat näitä suhteita entisestään. Hallituksen esityksessä perhesiteen todellisuudesta pyritään varmistumaan esimerkiksi sillä, että perheside on ollut olemassa jo ennen perheenkokoajan tuloa Suomeen. Tämä kuulostaisikin yksinkertaiselta, mikäli turvapaikanhaku ja sitä seuraava perheenyhdistäminen olisivat luonteeltaan selviä ja nopeita prosesseja, johon ei kuluisi matkoineen ja hakuprosesseineen vuosia.
Hallituksen esityksissä kautta linjan korostuu epäluulo perheenyhdistämistä kohtaan. Perheenyhdistämistä epäillään vetotekijäksi ja perhesiteen aitous huolestuttaa.
Torjutaan rikoksia torjumalla uhreja?
Kolmas selkeästi ilmaistu huoli liittyy lasten erilaiseen hyväksikäyttöön, jolta lain olisi suojeltava kasvattilapsen asemassa Suomeen tulevia. Ottaen huomioon, että Suomessa on vain pari vuotta aiemmin kiinnitetty huomiota ihmiskaupan uhrien asemaan (HE 32/2006 vp, HE 243/2006 vp), epäily lapsikaupasta ja mahdollinen kotiapulaisen asema johdattavat lukijaa etsimään jonkinlaista konkretiaa rikoksista, mutta sellaista ei hallituksen esityksessä tarjota. Varsinaiseksi tarinaksi muodostuu oletus mahdollisista hyväksikäytöistä ja käytäntöjen kiristäminen siten, että varmistettaisiin kasvattilapsisuhteiden olevan ”todellisia”.
Kasvattilapsia käsittelevä osuus hallituksen esityksessä on luonteeltaan epäluuloinen. Maininnat todellisista perhesuhteista ovat sivuosassa ja epäilykset saavat selvästi suuremman roolin. Kysyin tutkimusta aloittaessani, millaisia luottamuksen ja epäluottamuksen ilmauksia hallituksen esityksistä on löydettävissä. Tässä esimerkissä korostuu erityisesti epäluottamus, joka kulkee halki perustelujen. Perheenkokoajat näyttäytyvät potentiaalisina maahantulosäädösten kiertäjinä, lapsikauppiaina, tai työvoiman riistäjinä. Kuten Sako (1998) toteaa, kontrolli alkaa siellä, missä luottamus loppuu. Perheiden kohdalla valtion suhde ulkomaalaisiin näyttäytyy hallituksen esityksissä ensisijaisesti epäluottamuksen kautta.
Kasvattilasten kohdalla toistuu narratiivi, jota on käytetty muualla esimerkiksi seksityöntekijöiden tapauksessa, turvapaikanhakijoiden yleensä ja erityisesti yksin tulleiden alaikäisten kohdalla sekä luvattomasti maahan tulevien tai maassa oleskelevien ihmisten tilanteeseen. Ihmisiä esitetään suojeltavan heidän omilta tai heidän perheensä ja läheistensä valinnoilta kiristämällä maahantulon ja maassa oleskelun ehtoja. Hallituksen esityksessä esimerkiksi kiinnitetään huomiota siihen, että olisi lapsen edun vastaista joutua asumaan perheessä, johon ei ole todellista perhesidettä. Rikollisuuden ja hyväksikäytön muotoja esitetään kitkettävän sillä, että potentiaaliset hyväksikäytön uhrin asemaan joutuvat ihmiset karsitaan joukosta sen sijaan, että puututtaisiin itse rikollisuuteen ja hyväksikäyttöön.
Tämä blogikirjoitus on osa Mobile Futures -tutkimushanketta, jota rahoittaa Strategisen tutkimuksen neuvosto STN, joka toimii Suomen Akatemian yhteydessä [päätösnumero 364420]
Lähteet
Fingerroos, Outi – Tapaninen, Anna-Maria – Tiilikainen, Marja, Kurittomat perheet. Perheen käsitteet ja monet muodot historiassa ja eri kulttuureissa, s. 21–41 teoksessa Outi Fingerroos – Anna-Maria Tapaninen – Marja Tiilikainen (toim.), Perheenyhdistäminen. Kuka saa perheen Suomeen, kuka ei ja miksi? Vastapaino 2016.
Sako, Mari, The Information Requirements of Trust in Supplier Relations. Evidence from Japan, Europe and the United States, s. 23–47 teoksessa Nathalie Lazaric – Edward Lorenz (toim.), Trust and Economic Learning. Edward Elgar Publishing 1998. https://doi.org/10.4337/9781781956731.00009
Mobile Futures -blogissa tarkastellaan eri teemoja ja tutkimukseen liittyviä menetelmiä. Blogia kirjoittavat tutkijamme ja yhteistyökumppanimme, ja se julkaistaan eri kielillä. Jos haluat tehdä yhteistyötä kanssamme, ota rohkeasti yhteyttä osoitteeseen hello@mobilefutures.fi.
The Mobile Futures blog explores different themes as well as methodologies connected to our research. It is authored by our researchers and collaborators, and published in different languages. If you would like to collaborate with us don’t hesitate to reach out on hello@mobilefutures.fi
Mobile Futures bloggen utforskar olika teman och metoder som är kopplade till vår forskning. Den skrivs av våra forskare och samarbetspartners och publiceras på olika språk. Om du vill samarbeta med oss, tveka inte att ta kontakt på hello@mobilefutures.fi.