27.4.2023 Johanna Hiitola
Mahdollisuus Suomen kansalaisuuteen on tärkeää pakkomuuttotaustaisille ihmisille. Monet heistä eivät kuitenkaan tiedä synnyinaikaansa, joka saattaa muodostua esteeksi kansalaisuudelle. Kuinka nämä ihmiset voivat muodostaa kuulumista ja luottamusta suomalaiseen järjestelmään?
Tutkimukseeni osallistunut afganistanilainen nainen, josta on myöhemmin myös tullut ystäväni, niinitti minulle itkien: hänen kansalaisuushakemuksensa oli hylätty. Hän oli ilmoittanut kiintiöpakolaiseksi hakiessaan haastattelijoille oikean syntymäaikansa, mutta se erosi siitä, joka hänen Afganistanin passissaan luki. Afganistanin passiin oli aikanaan kirjattu virheellinen syntymäaika.
Ystäväni olisi halunnut ilmoittaa oikean syntymäaikansa hakiessaan turvapaikkaa Suomesta, mutta haastattelija Iranissa vuonna 2016 oli ehdottanut syntymäajan korjaamista vasta Suomeen pääsyn jälkeen. Haastattelija oli sanonut, että ystäväni voisi sisarustensa kanssa "helposti korjata" Iranissa kirjatut virheet syntymäajan suhteen, kunhan hän vain aikanaan ilmoittaisivat oikeat tiedot Suomessa - kuten hän tekivätkin. Kuitenkin nyt, kahdeksan vuotta Suomeen muuton jälkeen, tätä rehellistä korjausyritystä käytettiin perusteena hylätä ystäväni Suomen kansalaisuus, vaikka hän oli opiskellut kielen, ammatin ja vieläpä saanut työpaikan. Päätös tuntui ystäväni luissa ja ytimissä. Enkö saa olla suomalainen? Saanko kuulua mihinkään? Miksi minulle käy näin?
Olen tutkinut pakolaistaustaisten ihmisten luottamusta ja kuulumista suomalaiseen järjestelmään kymmenisen vuotta. Yksi keskeinen tekijä luottamussuhteen rikkoutumisessa on järjestelmän nimettömyys ja epäinhimillisyys. Esimerkiksi ystäväni tapauksessa Maahanmuuttovirasto oli tehnyt päätöksensä perustuen (suora lainaus) "jo aikaisemmin kertyneisiin, henkilön maahantuloon ja maassa oleskeluun liittyviin asiakirjoihin taikka kansalaisuusasian vireille tulon tai sen käsittelyn aikana kertyneisiin asiakirjoihin. Kyse ei näin ollen ole ole henkilötietojen keräämisestä, vaan jo aikaisemmin kertyneiden ja kansalaisuusasian käsittelyn yhteydessä saatujen tietojen vertaamisesta toisiinsa.." Huhhuh. Kuka meistä ymmärtää tämän kirjauksen?
Ystäväni asiassa ei ollut kyse siitä, että oltaisiin epäilty väärää henkilöllisyyttä. Hän oli kertonut kiintiöpakolaisuushaastattelussa, että Iranissa oli kirjattu hänelle - afganistanilaiselle paperittomalle - väärä syntymäaika. Me pakolaisuuden tutkijat tiedämme, että suurin osa afganistanilaisista pakolaisista Iranissa elää täysin ilman minkäänlaista valtion suojelua, saati rekisteröintiä. Yleisin syntymäaika Iranissa syntyneillä afganistanilaisilla Suomessa on 1.1. Tämä johtuu siitä, että kyseisten henkilöiden oikeaa syntymäaikaa ei ole tiedetty, jolloin on päädytty käyttämään tätä standardomaista päiväystä.
Yksi pitkän aikavälin ongelma on mahdottomuus hakea Suomen kansalaisuutta todellisen henkilöllisyyden turvin. Kun Suomen valtio kerran määrittää syntymäajan, sitä ei voi enää muuttaa mitenkään. Jos henkilön syntymäajasta on ristiriitaista tietoa, hänen olisi elettävä uudessa iässä 10 vuotta ennen kuin voi saada Suomen kansalaisuuden - ystäväni tapauksessa hän voisi siis hakea kansalaisuutta uudelleen vuonna 2016,. Järjestelmä tukee valheellisia identiteettejä, sillä juuri valheellisten tietojen antajat tietävät pysyä tarinassaan. Äärimmäisen prekaareissa, eli epävarmoissa, tilanteissa elävät pakolaiset eivät välttämättä osaa "kertoa itseään" oikeilla tavoilla, vaan hän kertovat rehellisesti, kuinka eivät tiedä syntymäaikojaan. Niitä myös kirjataan miten sattuu pakolaismatkan varrella eri maissa. Järjestelmämme mahdollistaisi myös tämän epävarmuuden huomioimisen. Meillä on kuitenkin järjestelmä, joka perustaa kansalaisuuden myöntämisen "aikaisemmin kertyneisiin, henkilön maahantuloon ja maassa oleskeluun liittyviin asiakirjoihin". Pakkomuuttajilla ei useinkaan ole tarkkoja tietoja syntymästään.
Olen myös seurannut läheltä tapausta, jossa syntymäajan virheellisyys ei ole estänyt kansalaisuutta. Eräs tutkimukseni osallistuja oli tullut perheensä kanssa alaikäisenä Suomeen ja ilmoittanut kiintiöpakolaisuushaastattelussa eri syntymäajan kuin hänen papereihinsa oli merkitty. Päätös ilmoittaa eri syntymäaika liittyi siihen, että kaikille kiintiöpakolaisille oli annettu syntymäaika 1.1., mutta hän halusi olla vähän erilainen! Olihan nuori nainen myös värjännyt hiuksensa vihreäksi. Hän halusi syntymäajakseen 15.6. Olin mukana laatimassa selvitystä Maahanmuuttovirastolle siitä, miksi syntymäaika vaihteli eri dokumenteissa. Tämä nuori sai Suomen kansalaisuuden huolimatta hänen syntymäaikansa vaihtelusta pakolaismatkan eri vaiheissa.
Tällaisen yksilökeskeisen arvioinnin soisi olevan osa arviointia ihan kaikissa tilanteissa. Yksilökohtaisten arviointien suuri vaihtelu luo kuitenkin vastakkainasettelua ja kuulumattomuuden tunnetta ihmisille. Miksi samassa tilanteessa ja samoista lähtökohdista lähtöisin oleva naapuri saa kansalaisuuden, mutta toinen ei? Inhimillisiä tunteita ei voi selittää pois lakipykälin. Ystäväni sopersi itkien puhelimessa, kuinka hän ja hänen sisaruksensa ovat "tehneet kaiken mitä Suomi heiltä pyysi". Miksei heille myönnetty kansalaisuutta? Minulla ei ollut heille vastausta.
Aiheeseen liittyviä julkaisuja
Hiitola, Johanna, Karimi, Zeinab & Vähä-Savo, Valtteri (2021) Epävarmuuden jatkumot: Prekaarisuuden muodot ja sukupuolistunut väkivalta pakkomuuttajien elämänkuluissa [Continuum of uncertainty: forms of precarity and gendered violence in the lives of forced migrants]. Sukupuolentutkimus - Genusforskning 2021(3), 34-47.
Hiitola, Johanna & Vähä-Savo, Valtteri (2021) Genres of Departure: Forced Migrants' Family Separation and Personal Narratives. Nordic Journal of Migration Research, 11(3), 235-249. http://doi.org/10.33134/njmr.372
Hiitola, Johanna (2021) Everyday (in)security and transnational family relationships in the lives of young forced migrants, Oñati Socio-Legal Series, 11(4), 1012-1035. https://opo.iisj.net/index.php/osls/article/view/1199
Hiitola, Johanna & Vähä-Savo, Valtteri (2021) Reassembling attachments: place and well-being among Afghan refugees in a small rural town. Journal of Ethnic and Migration Studies. Julkaistu verkossa: 23 Mar 2021. https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/1369183X.2021.1905507
Hiitola, Johanna (2021) Studying Intimacies that Matter: Affective Assemblages in Research Interviews with Forced Migrants. NORA - Nordic Journal of Feminist and Gender Research, 29(3), 178-189, https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/08038740.2021.1890209
Hiitola, Johanna (2021) Pakolaisten toimijuus perheestä erossa. Teoksessa Aila-Leena Matthies, Anu-Riina Svenlin ja Kati Turtiainen (toim.) Tietoon perustuva aikuissosiaalityö. Helsinki: Gaudeamus, 118-136.
Hiitola, Johanna, Turtiainen, Kati & Vuori, Jaana (2020) Small agency and precarious residency in Afghan refugee families. Teoksessa Johanna Hiitola, Kati Turtiainen, Sabine Gruber & Marja Tiilikainen (toim.) Perhe-elämä murroksessa: Rajat, ylikansallinen liikkuvuus ja hyvinvointiyhteiskunta Pohjoismaissa. London: Routledge, 176-187.
Hiitola, Johanna & Vuori, Jaana (2018) Afganistanilaisten pakkomuuttajien arjen kansalaisuus ja toiminnan mahdollisuudet [Afghan forced migrants' everyday citizenship and possibilities for agency]. Janus. Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 26(4), 326-342.
Mobile Futures -blogissa tarkastellaan eri teemoja ja tutkimukseen liittyviä menetelmiä. Sen kirjoittajina ovat tutkijamme, ja sitä julkaistaan eri kielillä. Jos haluat tehdä yhteistyötä kanssamme, ota rohkeasti yhteyttä osoitteeseen hello@mobilefutures.fi.
Mobile Futures -blogissa tarkastellaan eri teemoja ja tutkimukseen liittyviä menetelmiä. Blogia kirjoittavat ovat tutkijamme, ja se julkaistaan eri kielillä. Jos haluat tehdä yhteistyötä kanssamme, ota rohkeasti yhteyttä osoitteeseen hello@mobilefutures.fi.
Mobile Futures bloggen utforskar olika teman och metoder som är kopplade till vår forskning. Den skrivs av våra forskare och publiceras på olika språk. Om du vill samarbeta med oss, tveka inte att ta kontakt på hello@mobilefutures.fi.